Kantakävelyn virheet
Perinteisessä kengän muokkaamassa kävelyssä korostuu kenkien käytön aiheuttama tottuminen kanta-astumiseen. Jalkaterämme ovat muuttuneet erittäin passiivisiksi kenkien käytön vuoksi. Kantakävely on tasaisten pintojen muokkaama ”laiska” tapa kävellä.Maastossa kävely notkealla kengällä kehittää jalan lihaksia oikein.
I. Kantapää osuu alustaan ensimmäisenä, kun jalka viedään eteen.
- Isku välittyy voimakkaana koko kehoon. Tästä syntyvä paine rasittaa selän välilevyjä ja niveliä, ja se kohdistuu koko liikeketjun alueelle. Kengän kanta toki vaimentaa iskua, mutta samalla se vaikeuttaa tai viivästyttää päkiän kontaktia alustaan, jos kantaosa kengässä on hiemankin korkeampi kuin päkiä. Vähäinenkin kantakorotus passivoittaa varpaiden koukistajat, jolloin esijännitys on minimaalinen.
- Kantapää edellä astuttaessa informaatio esimerkiksi liukkaasta alustasta tulee vasta silloin, kun kontakti alustaan on voimakas. Huomatessamme alustan liukkauden olemme jo kaatuneet. Tämä on hyvin yleinen syy kaatumiseen. Emme yleensä kaadu alustan liukkauden tähden vaan siksi, että meillä on huonoon kontakti alustaan.
II. Kehon paino siirtyy jalan ulkosyrjän kautta päkiälle ja siten koko jalan alueelle, jolloin nilkka pronatoituu.
- Tätä liikettä pidetään yleisesti iskun vaimentamismekanismina. Jousto on kuitenkin niin vähäinen, että iskun vaimentamiseen tämä toiminta ei vaikuta, sillä varsinainen isku on jo tapahtunut silloin, kun kantapää on osunut alustaan. Koko päkiäalueen ja varpaiden informaatio alustasta ja asennosta saapuu aivoihin vasta, kun kehon paino on kokonaan jalan päällä, jolloin siihen on myöhäistä reagoida.
- Koko kehon paino on pronaatiossa olevan nilkan päällä. Mikäli nilkassa on ylipronaatiota, nilkan asentoon vaikuttavat lihakset eivät jaksa enää tässä vaiheessa kiertää nilkkaa takaisin oikeaan asentoon (supinaatioon). Tämä on syy mm. penikkatautiin, koska säären etuosassa sijaitseva tibialis anterior -lihas ylirasittuu. Säären kiertoasento ei ole optimaalinen, mistä johtuvat useat rasitusvammat pohkeiden lihaksissa sekä polvinivelessä.
III. Ponnistusvaiheessa kehon paino siirtyy kokonaan päkiälle.
- Kun nilkka on edelleen ylipronaatiossa, myös jalkaterän nivelet ylikuormittuvat. Ponnistettaessa liikeketju on väärä ja heikkotehoinen, ja se aiheuttaa mm. akillesjänteen ja pohjelihasten (gastrocnemius) rasitusvammoja.
- Vasta ponnistuksen loppuosassa varpaiden koukistajat aktivoituvat maksimaalisesti, jolloin nilkka kiertyy (supinoituu) ja ison varpaan tyviniveleen kohdistuu ekstension lisäksi myös rotaatio, ja tällöin rasitus niveleen on voimakas (vaivaisenluu).
Vääränlainen kenkä passivoittaa jalkaterän toimintaa lapsesta saakka. Tämä aiheuttaa lihasten sataprosenttisen tuen puuttumisen, jolloin kuormitus kohdistuu jalan tukikudoksiin, jotka vuosien saatossa rappeutuvat. Tämän täytyy olla suurin yksittäinen tekijä yleistyvään ylipronaatioon.