OrtoMalli Step – Optimaalisen hyvä askel
Ihmisen kävelystä tehdyt tutkimukset sekä ennen kaikkea kenkäteollisuus pitävät kanta-askellusta osana ihmisen fysiologista liikeketjua käveltäessä. On kyseenalaista pitää kanta-askelta aina oikeanlaisena osana optimaalista liikeketjua. Esimerkiksi käveltäessä avojaloin (tai kannattomalla kengällä) vastamäessä kantapään kontakti alustaan vähenee tai poistuu kokonaan. Jyrkässä vastamäessä jalkaterän toiminta (myös ylipronatoitunut) on optimaalista, mikäli lihakset ovat kunnossa. Jalkaterään kohdistuva kengän liiallinen tuki estää jalkaterän alkuperäisen, evoluution muokkaaman liikkeen. Voit ymmärtää oikean askeleen toiminnan parhaiten kävelemällä avojaloin esim. hiekkatiellä.
On valitettavaa että ihmisen tärkein liikeketjun toiminta-alue, koko jalkaterä, lukitaan jo lapsena ahtaaseen kenkään ja siten estetään lihasten kehittyminen jalassa.
On selvää, että jos kenkä on liian mukava ja ohjaa ihmistä käyttämään vain osaa lihasryhmistä, seurauksena on nivelkulumaa, ylipronaatiota, rasitusvammoja jne.
Nykyihmisen askellus on valitettavasti juuri tällaista kengän muokkaamaa kanta-askellusta. Kanta-askeleessa ei kuitenkaan toteudu riittävä iskunvaimennus varsinaisessa pronaatiovaiheessa (nilkan taittuminen sisäänpäin). Kanta-askellus ei myöskään esijännitä jalkaa siten, että välttyisimme ylipronaation (matalan holvin) aiheuttamilta ongelmilta.
On lähestyttävä ongelmaa anatomian näkökulmasta eli analysoitava sitä, kuinka jalka käyttäytyy askeleen aikana kengän sisällä ja verrattava sitä kengättömään evoluution muokkaamaan askeleeseen. Sellaiseen, mitä askel oli 100 000 – 200 000 vuotta sitten. Ylipronatoitunutta jalkaa tulisi harjoittaa sekä OrtoMalli-pohjallisella että evoluution mukaisella askeleella toimivaksi siten, että jalan lihakset tukisivat askelta yhdessä pohjallisen kanssa.
OrtoMalli Stepin mukainen askel on samanlainen kuin esi-isiemme askel. On selvää, että maastossa nopeasti juostaessa oli suojattava varpaita taivuttamalla niitä voimakkaasti ylöspäin vammojen ehkäisemiseksi. Tämä asento pidettään kunnea jalka tavoittaa kontaktin alustaan. Periaatteena OrtoMalli-askelluksessa on käyttää voimakkaasti päkiää askeleen jokaisessa vaiheessa, ja jalka on kontaktissa alustaan. Katso myös video kantakävelyn ja OrtoMalli Stepin eroista!
Kenkä jalassa: Askel tavoittaa alustan erittäin passiivisena täysin kantapää edellä.
OrtoMalli Step : Askeleen tulisi tavoittaa alusta hieman esijännittyneenä päkiä hieman ennen kantapäätä.
OrtoMalli Step -askelharjoite:
I. Päkiä koskettaa alustaa varpaat ylöspäin taivutettuina.
- Tällöin jalkapohjan, varpaiden ja nilkan koukistajalihakset aktivoituvat maksimaalisesti päkiän osuessa alustaan. Nilkkaa on lähes mahdoton venähdyttää tässä asennossa, koska lihasten tukijännitys on niin voimakas, että se lukitsee nilkan optimaaliseen supinaatio-/pronaatioasentoon.
- Lihasten jännitys pitää nilkan lukittuna oikeassa asennossa, jolloin nilkka ei pääse ylipronaatio- tai lattajalka-asentoon. Nilkan-, varpaiden- ja jalkaterän koukistajien liikevoimasuunnat ja anatomia tukevat tätä toimintaa maksimaalisesti.
- Varpaiden ojentajat (extensorit) nostavat varpaat ylös ja kiristävät varpaiden koukistajat (jalkapohjan puolella olevat flexorit) sekä jännekalvon ( plantar aponeurosis ) jolloin jalkapöydän kaari muodostuu maksimaaliseksi. Samanaikaisesti ison varpaan jänteet kiristänät myös kantaluun ja nilkan suoraan asentoon.Tällöin jalka on myös optimaalisessa asennossa, nämä toiminnot ovat nimenomaan se tärkein ylipronaatioa ehkäisevä tekijä. Kysymyksessä on ensimmäisten jalkapöydänluiden (metatarsaal) koukistuminen (plantaariflexio) ja kantaluun oikeneminen. Askeleen jousto tapahtuu juuri tässä toiminnossa kun varpaat oikenevat ja paino siirtyy jalkaterän kautta koko jalan päälle.
- Isku jakautuu pehmeästi koko jalan suorittaman, fysiologisesti oikeanlaisen liikeketjun alueelle ja vaimenee täysin kohdistuessaan selän alueelle. Näin askel on lähempänä kehoa ja polvi on hieman koukistuneena. Tällöin sekä askel että tasapaino ovat hallittavissa. Lisäksi päkiän ja varpaiden alueen antaman informaation avulla esimerkiksi kehonhallinta liukkaalla on helpompaa.
- Pohjelihasten jännitys on hieman voimakkaampaa ja pidempiaikaista tällaisen askeleen aikana, jolloin laskimoverisuoniin kohdistuva mekaaninen paine lisää verenkiertoa. Sanotaankin, että pohjelihakset ovat ihmisen toinen pumppu.
II. Kehon painon siirtyessä jalan päälle varpaat oikenevat.
- Kontakti alustaan siirtyy koko jalkapohjan alueelle kuitenkin niin, että päkiän alue on voimakkaimmassa kontaktissa alustaan. Kontakti alustaan ja informaatio siitä (muoto, liukkaus) välittyy aivoihin ennen kun paino on kokonaan jalan päällä.
- Esijännittynyt nilkka pysyy vaivatta oikeassa pronaatioasennossa. Säären ja polven asento pysyy optimaalisena. Kun ihminen liikkui aikoinaan avojaloin pehmeässä maastossa, varpaat pysyivät pidempään ylhäällä pitäen yllä hyvää esijännitystä.
III. Ponnistusvaiheessa nilkan ja polven asento oikenee tehokkaasti.
- Kun nilkka on koko askeleen ajan optimaalisessa asennossa, ponnistuksen teho on maksimaalinen ja ulottuu oikean liikeketjun välityksellä tehokkaasti lantion seudun alueelta koko selän kautta niskaan saakka. Pohjelihakset ja akillesjänne toimivat suorassa asennossa. Säären oikea asento ei kuormita polven aluetta.
OrtoMalli Stepin mukainen askel on identtinen esi-isiemme askelluksen kanssa. Metsässä nopeasti liikuttaessa kävelyä tai juoksemista ei voitu tehdä varpaat suorina, vaan niitä oli taivutettava voimakkaasti ylöspäin vammojen ehkäisemiseksi. Tämä liike (ekstensio) varpaissa kiristää varpaiden koukistajat (fleksorit) sekä pohkeen lihakset, joten nilkkaa on mahdoton esimerkiksi nyrjäyttää. Ihmisen jalan anatomia toteuttaa tätä askellustapaa parhaiten. Oikeanlaisten kenkien ja OrtoMalli-muotopohjallisten pitäminen sekä edellä kuvatun askelluksen tekeminen harjoitteena ehkäisevät tehokkaasti ylipronaatiota ja lättäjalan kehittymistä.